Tiivistelmä Sairaanhoitajapäiville 2012

Potilasturvallisuuden kehittäminen vaaratapahtumien raportoinnin avulla

HUS, Töölön sairaala, Neurokirurgian teho- ja valvontaosasto

Eliisa Valovirta, Sairaanhoitaja YAMK, hoitotyön kliininen asiantuntija

Anna Fastberg, Sairaanhoitaja, Taitava tehohoitaja

Anna-Mari Lappalainen, Sairaanhoitaja, TtM-opiskelija

Jaana Kotila, Sairaanhoitaja AMK, TtM-opiskelija, osastonhoitaja, jaana.kotila@hus.fi

Lähtökohdat

Potilashoitoon liittyvät vaaratapahtumat voivat esiintyä missä tahansa hoitotyön vaiheessa. Terveydenhuollossa toistuvat herkästi samat virheet, joten niiden systemaattinen raportointi ja analysointi auttavat kehittämään yksikön sisäistä toimintaa.

Menetelmät

HaiPro on potilasturvallisuutta vaarantavien tapahtumien raportointijärjestelmä ja tietotekninen työkalu. Järjestelmä perustuu vapaaehtoiseen, luottamukselliseen ja rankaisemattomaan vaaratapahtumien ilmoittamiseen ja niiden käsittelyyn. Tässä katsauksessa aineisto kerättiin HUS Neurokirurgisella tehovalvontaosastolla vuonna 2011 raportoiduista vaaratapahtumista sekä systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tuloksista.

Tulokset

Sähköisten potilastietojärjestelmien on sekä kansainvälisten että kotimaisten tutkimusten mukaan todettu parantavan dokumentointia sekä vähentävän mm. lääkitykseen liittyviä virheitä.  Kirjallisuuskatsauksesta ilmeni, että lääkitykseen liittyvistä vaaratapahtumista suurin osa tapahtuu lääkkeen määräämis- tai sen antovaiheessa. Osaston ilmoituksia tehtiin yhteensä 47 kpl tarkastelujakson aikana. Näistä ilmoituksista 19 kpl (40%) oli läheltä piti tapauksia ja 28 kpl (60%) tapahtui potilaalle. Eniten ilmoituksia tehtiin lääke- ja nestehoitoon liittyvistä vaaratapahtumista (15kpl, 32%). Tiedonkulkuun tai tiedonhallintaan liittyviä vaaratapahtumia raportoitiin 4 kpl (9%).  

Päätelmät

Potilasturvallisuuden kehittäminen antaa hoitohenkilökunnalle paremmat mahdollisuudet tarjota laadukasta ja turvallista hoitoa. Turvallisuus tulee rakentaa hoidon prosesseihin. HaiPro tarjoaa tietoa siitä, miten ja milloin poikkeamia tapahtuu. Tiedon hyödyntäminen on tärkein tehtävä, jota esimiehen tulee koordinoida. Vaaratapahtumat käsitellään säännöllisesti HUS Neurokirurgisen teho- ja valvontaosaston kokouksissa. Ilmoitusten perusteella on suunniteltu koulutuksia, päivitetty sähköisiä ohjeita ja kehitetty yksiköiden välistä tiedonkulkua. Viivakoodilukijan käyttö on yksi esimerkki käytännön toimintatapojen muutoksista potilasturvallisuuden parantamiseksi.

Tiivistemä Sairaanhoitajapäiville 2010

Hoitotyön kliiniset asiantuntijat edistävät potilashoidon laatua näyttöön perustuen

Jaana Kotila, hoitotyön kliininen asiantuntija, HYKS operatiivinen tulosyksikkö, Susanna Kallakorpi, hoitotyön kliininen asiantuntija, HYKS psykiatrian tulosyksikkö, Kirsi Lindfors, hoitotyön kliininen asiantuntija, naisten- ja lastentautien tulosyksikkö, Johanna Martin, hoitotyön kliininen asiantuntija, HYKS medisiininen tulosyksikkö, Satu Rauta, hoitotyön kliininen asiantuntija, HYKS operatiivinen tulosyksikkö, Marita Ritmala-Castren, hoitotyön kliininen asiantuntija, HYKS operatiivinen tulosyksikkö, Riitta Meretoja, kehittämispäällikkö, HUS, konsernin hallinto


Hoitotyön kliinisiltä asiantuntijoilta edellytetään ylempää korkeakoulututkintoa, kliinistä kokemusta sekä tiettyjä työelämätaitoja ja henkilökohtaisia ominaisuuksia, joiden avulla he voivat toimia muutosagentteina erilaisissa työympäristöissä. He kehittävät potilashoidon laatua, kliinisiä menetelmiä ja edistävät henkilöstön osaamista tutkimusnäyttöön perustuen. Lisäksi kliiniset asiantuntijat toimivat kouluttajina ja konsultteina vastuualuettaan laajemmin kansallisesti ja kansainvälisesti.

Hoitotyön kliininen asiantuntija omaa laaja-alaisen ammattiinsa liittyvän tietoperustan ja ammattipätevyyden. Hänen toimintansa on tulevaisuuteen orientoitunutta ja siinä yhdistyy monipuolisesti eri tiedonlajien käyttö analyyttisena, tutkivana ja kehittävänä työotteena muuttuvissa toimintaympäristöissä. Kokemus mahdollistaa reflektoinnin, erilaisten vaihtoehtojen etsimisen ja ratkaisujen tekemisen. Laadukasta kliinistä työtä on mahdotonta tehdä, jos teoriatiedon soveltamista käytäntöön ei hallita.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä työskentelee hoitotyön kliinisiä asiantuntijoita useilla erikoisalueilla. Vuonna 2009 heidän toimintansa keskittyi kliinisten menetelmien ja prosessien kehittämiseen sekä osaamisen hallintaan. Kliiniset menetelmät ja prosessien kehittäminen piti sisällään prosessien mallintamisen, hoidon vaikuttavuuden arvioinnin, hoitomallien kehittämisen, hoitoisuusluokitusjärjestelmän ylläpidon, kirjaamisen kehittämisen sekä potilaspalautteen analysoinnin ja hyödyntämisen. Osaamisen hallintaan sisältyi opiskelijaohjauksen kehittäminen, perehdytysmenetelmien ja oppimistulosten kehittäminen, osaamiskartoitusten hyödyntäminen, täydennyskoulutuksen suunnittelu ja toteuttaminen (mm. ammattiuramallin taitava tason -koulutusohjelmat) sekä näyttöön perustuvan toiminnan valmiuksien tukeminen. Näiden lisäksi kliiniset asiantuntijat ovat verkostoituneet kansallisesti ja seuraavat aktiivisesti toimen kansainvälisiä trendejä.

Hyvän potilashoidon edellytyksenä on päätöksenteon perustuminen parhaaseen olemassa olevaan näyttöön. Hoitotyön kliinisten asiantuntijoiden toiminta tähtää tähän. Siksi kliiniselle asiantuntijuudelle on tärkeä tilaus nopeasti kehittyvässä erikoissairaanhoidossa. Osaamisen säilyminen organisaatioiden pääomana edellyttää kehitysmyönteistä organisaatiokulttuuria. Asiantuntijan toimintaa tukevassa organisaatiossa arvostetaan kliinistä asiantuntijuutta, luodaan sille toimintaedellytykset sekä mahdollistetaan tietojen ja taitojen jatkuva uudistaminen. Hoitotyön kliinisen asiantuntijan toimenkuva tukee henkilöstön ammatillista kehittymistä ja tarjoaa sairaanhoitajille vaihtoehtoisen urakehityksen johto- tai opetustehtäville.

Matkakertomukset

Nursing Informatic kongress Helsinki 2009
Tänä vuonna Nursing Informatics kongressi toteutettiin Kuopiston yliopiston ja sairaanhoitajaliiton yhteistyönä.
Sairaanhoitajaliitto haki vapaaehtoisia työntekijöitä, jotka saivat osallistua myös kongressiin, kun ei ollut työvuorossa. Tämä on yksi edullinen ja kiva tapa päästä osalliseksi kansainvälisestä kongressista ja
verkottua !
Australialainen professori Evelyn Hovenga on ollut kehittämässä maansa terveydenhuollon tietojärjestelmiä, niiden käyttöönoton strategioita, johtamista ja erityisesti koulutusta.
Professori David Bates Yhdysvalloista on tutkinut potilasturvallisuutta, joka on meilläkin tärkeässä roolissa.

Professori Reinhold Haux Saksasta valotti tunnisteiden käyttöä kotona asumisen tukemisessa. Kansainvälistä ja kotimaista huippua geenitutkimuksen alalta edusti professori Leena Palotie.

Hoitotieteen näkökulmasta esityksen piti professori Helena Leino-Kilpi, jonka teema liittyi tietotekniikan ja tietojärjestelmien käytön eettisiin kysymyksiin.
Potilasturvallisuus oli esillä Nursing Informatics –kongressissa. Tietoteknologian tarjoamista mahdollisuuksia potilasturvallisuuden parantamiseksi keskusteltiin. Potilasturvallisuutta edistänyt professori David Bates USA:sta esiintyi maanantaina 29.6. Puheenvuoron aiheena on: Improving Patient Safety Using IT. Tohtori Bates johtaa yleislääketieteen osastoa Brigham and Women’s Hospital -sairaalassa. Hän on myös professori Harvardin yliopiston lääketieteen laitoksella.

Tiivistelmä Tutkimustieto hoitotaidoksi päivälle 2009

Osaamiskartoitukset Neurokirurgian klinikassa
Artikkeli aiheesta sairaanhoitajalehdessä

Jaana Kotila, kliininen asiantuntija Neurokirurgian klinikka, Jaana.Kotila@hus.fi
Ritva Salmenperä, ylihoitaja, Neurokirurgian klinikka
Riitta Meretoja, kehittämispäällikkö, HUS, konsernihallinto

Osaamiskartoitukset tarjoavat systemaattisen tavan arvioida henkilöstön osaamista. Osaamisen uudistaminen lähtee organisaation visiosta, strategiasta ja niiden mukaisesti määritellystä tavoitellusta tahtotilasta. Osaamiskartoitukset antavat konkreettisen kuvan osaamisen vahvuuksista ja puutteista. Menetelmää pilotoitiin leikkaus- ja anestesiaosastolla 2004 ja vuonna 2007 - 2008 osaamiskartoitukset otettiin käyttöön koko Neurokirurgian klinikassa. Tarkoituksena oli tuottaa osaamiskartoitustietoa henkilöstön, toiminnan ja täydennyskoulutuksen suunnittelua varten. Tavoitteena oli saada sairaanhoitajien osaamisprofiileista graafiset raportit työyksiköissä käytävien kehityskeskusteluiden pohjaksi.

Kartoitukset toteutettiin eri toimintaympäristöihin soveltuvalla geneerisellä 73-muuttujaisella NCS-mittarilla. Se koostuu Aura-mallin mukaisesti seitsemästä ammattipätevyyttä kuvaavasta summamuuttujasta. NCS - mittarilla arvioidaan sekä toiminnan laatua VAS-asteikolla (0-100) että toiminnan tiheyttä neliportaisella asteikolla. Osaamiskartoituksiin osallistuivat eri työyksiköiden sairaanhoitajat (N=84) ja heidän esimiehensä (N=5).

Sairaanhoitajien itsearviointi osaamisen laadusta oli varsin kriittistä, esimiesarviot olivat pääsääntöisesti korkeammat kuin itsearvioinnit. Erilaisissa toimintaympäristöissä korostuvat eri hoitotyön osa-alueet. Leikkaus- ja anestesiahoitajien vahvin osaamisen alue oli tilannehallinta (VAS 61,9), auttaminen (VAS 56,6) ja työrooliin liittyvät tehtävät (VAS 52,1). Teho- ja valvontaosastolla sairaanhoitajat kokivat vahvimmaksi osaamisalueekseen tarkkailutehtävät (VAS 69,3) auttamisen toiminnot (VAS 69,2) ja nopeasti muuttuvat tilanteet koettiin myös hallittavan hyvin (VAS 64,0). Vuodeosastojen osaamisprofiilit olivat varsin samanlaiset molemmilla osastoilla ja kaikilla osasalueilla saavutettiin hyvä osaamisen taso (VAS > 50). Sairaanhoitajat arvioivat muokkaavansa hoitosuunnitelmaa hyvin tilanteen mukaisesti ja heidän päätöksentekoaan ohjasi eettinen arvopohja. Potilaan vointia osattiin analysoida monipuolisesti ja sekä potilaan että omaisten henkisen tuen tarve tunnistettiin hyvin. Sairaanhoitajat arvioivat osaavansa erittäin hyvin potilaalle ohjattavan asian sisällön ja huomioivan yksilöllisyyden ohjaustilanteessa.

Heikointa sairaanhoitajien osaaminen koko klinikassa oli laadun varmistuksen alueella (VAS 51,7). Tulosten mukaan hoitajat tekivät vähän aloitteita kehittämis- ja tutkimuskohteiksi. Matalimmaksi kehittämistoimintojen ohella arvioitiin osaaminen moniammatillisessa yhteistyössä ja tutkitun tiedon hyödyntämisessä. Toiminnan kehittäminen näyttöön perustuen oli vähäistä. Kehittämishaasteita voidaan tunnistaa myös niin opiskelija- kuin potilasohjauksenkin alueilla. Uusien työntekijöiden perehdytys kuuluu kaikille työntekijöille ja on varsin ajankohtainen haaste. Kuitenkin perehdytyksen kehittäminen oli varsin matalaa tasoa.

Osaamiskartoitusten tuloksia hyödynnetään henkilöstön perehdytys- ja täydennyskoulutustarpeen tunnistamisessa sekä suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Osaamisprofiileja voidaan hyödyntää uuden työvoiman rekrytoinnin lisäksi urasuunnittelussa. Osaamiskartoitukset ovat käyttäjäpalautteen mukaan tuoneet lisäarvoa kehityskeskusteluihin erittäin tai melko paljon. Sairaanhoitajat kokivat kehityskeskustelun sisältäneen urasuunnittelua jonkin verran. Tulevaisuudessa suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle, kasvaa henkilöstön perehdytystarve ja ammatillisen osaamisen arviointi ja kehittäminen tulee entistäkin tärkeämmäksi. Tässä kontekstissa osaamiskartoitukset ovat avainasemassa.