maanantai 30. marraskuuta 2009

Tiivistelmä Tutkimustieto hoitotaidoksi päivälle 2009

Osaamiskartoitukset Neurokirurgian klinikassa
Artikkeli aiheesta sairaanhoitajalehdessä

Jaana Kotila, kliininen asiantuntija Neurokirurgian klinikka, Jaana.Kotila@hus.fi
Ritva Salmenperä, ylihoitaja, Neurokirurgian klinikka
Riitta Meretoja, kehittämispäällikkö, HUS, konsernihallinto


Osaamiskartoitukset tarjoavat systemaattisen tavan arvioida henkilöstön osaamista. Osaamisen uudistaminen lähtee organisaation visiosta, strategiasta ja niiden mukaisesti määritellystä tavoitellusta tahtotilasta. Osaamiskartoitukset antavat konkreettisen kuvan osaamisen vahvuuksista ja puutteista. Menetelmää pilotoitiin leikkaus- ja anestesiaosastolla 2004 ja vuonna 2007 - 2008 osaamiskartoitukset otettiin käyttöön koko Neurokirurgian klinikassa. Tarkoituksena oli tuottaa osaamiskartoitustietoa henkilöstön, toiminnan ja täydennyskoulutuksen suunnittelua varten. Tavoitteena oli saada sairaanhoitajien osaamisprofiileista graafiset raportit työyksiköissä käytävien kehityskeskusteluiden pohjaksi.

Kartoitukset toteutettiin eri toimintaympäristöihin soveltuvalla geneerisellä 73-muuttujaisella NCS-mittarilla. Se koostuu Aura-mallin mukaisesti seitsemästä ammattipätevyyttä kuvaavasta summamuuttujasta. NCS - mittarilla arvioidaan sekä toiminnan laatua VAS-asteikolla (0-100) että toiminnan tiheyttä neliportaisella asteikolla. Osaamiskartoituksiin osallistuivat eri työyksiköiden sairaanhoitajat (N=84) ja heidän esimiehensä (N=5).

Sairaanhoitajien itsearviointi osaamisen laadusta oli varsin kriittistä, esimiesarviot olivat pääsääntöisesti korkeammat kuin itsearvioinnit. Erilaisissa toimintaympäristöissä korostuvat eri hoitotyön osa-alueet. Leikkaus- ja anestesiahoitajien vahvin osaamisen alue oli tilannehallinta (VAS 61,9), auttaminen (VAS 56,6) ja työrooliin liittyvät tehtävät (VAS 52,1). Teho- ja valvontaosastolla sairaanhoitajat kokivat vahvimmaksi osaamisalueekseen tarkkailutehtävät (VAS 69,3) auttamisen toiminnot (VAS 69,2) ja nopeasti muuttuvat tilanteet koettiin myös hallittavan hyvin (VAS 64,0). Vuodeosastojen osaamisprofiilit olivat varsin samanlaiset molemmilla osastoilla ja kaikilla osasalueilla saavutettiin hyvä osaamisen taso (VAS > 50). Sairaanhoitajat arvioivat muokkaavansa hoitosuunnitelmaa hyvin tilanteen mukaisesti ja heidän päätöksentekoaan ohjasi eettinen arvopohja. Potilaan vointia osattiin analysoida monipuolisesti ja sekä potilaan että omaisten henkisen tuen tarve tunnistettiin hyvin. Sairaanhoitajat arvioivat osaavansa erittäin hyvin potilaalle ohjattavan asian sisällön ja huomioivan yksilöllisyyden ohjaustilanteessa.

Heikointa sairaanhoitajien osaaminen koko klinikassa oli laadun varmistuksen alueella (VAS 51,7). Tulosten mukaan hoitajat tekivät vähän aloitteita kehittämis- ja tutkimuskohteiksi. Matalimmaksi kehittämistoimintojen ohella arvioitiin osaaminen moniammatillisessa yhteistyössä ja tutkitun tiedon hyödyntämisessä. Toiminnan kehittäminen näyttöön perustuen oli vähäistä. Kehittämishaasteita voidaan tunnistaa myös niin opiskelija- kuin potilasohjauksenkin alueilla. Uusien työntekijöiden perehdytys kuuluu kaikille työntekijöille ja on varsin ajankohtainen haaste. Kuitenkin perehdytyksen kehittäminen oli varsin matalaa tasoa.

Osaamiskartoitusten tuloksia hyödynnetään henkilöstön perehdytys- ja täydennyskoulutustarpeen tunnistamisessa sekä suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Osaamisprofiileja voidaan hyödyntää uuden työvoiman rekrytoinnin lisäksi urasuunnittelussa. Osaamiskartoitukset ovat käyttäjäpalautteen mukaan tuoneet lisäarvoa kehityskeskusteluihin erittäin tai melko paljon. Sairaanhoitajat kokivat kehityskeskustelun sisältäneen urasuunnittelua jonkin verran. Tulevaisuudessa suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle, kasvaa henkilöstön perehdytystarve ja ammatillisen osaamisen arviointi ja kehittäminen tulee entistäkin tärkeämmäksi. Tässä kontekstissa osaamiskartoitukset ovat avainasemassa.